Uuden kotimaisen musiikin kevät näyttää niin hyvältä, että siitä on pakko tehdä tällainen katsaus.
Kaikki rakastavat Pariisin kevättä. Niin minäkin. Viime viikon keskiviikkona ilmestyi uusi levy Kaikki on satua, joka monen kuuntelukerran jälkeen avautuu yhä enemmän ja paremmin. Ote on maalailevampi ja salaperäisempi kuin aiemmilla levyillä, mutta juuri hyvä. Tuunela vie projektiaan aivan omiin sfääreihinsä. Tämä on tulevien kevät- ja kesäöiden levy, ja varmaan yksi niistä, jotka jälkeläiseni tunnistaa jo vatsan läpi. :)
GG Caravan iskee ajankohtaiseen mustalaismusiikkisuoneen. (Toivottavasti termi ei ollut hirvittävän epäkorrekti.) Tämä tehdään tasavallan ykkössoittoniekkojen ja -räppäreiden voimin. Jälki on siis hienoa ja bändi jyrää eteenpäin aivan vastustamattomasti. Caravanin levyllä on monien eri räpäyttäjien biisejä monilla kokoonpanoilla, joten monipuolinen paketti huippulaatuista suomihip-hopin kenttää revittävää musiikkia on varmasti tarjolla. Projektinsa nimeä kantava levy ilmestyy huomenissa, karkauspäivänä.
Saraan ihastuin lopullisesti viime levyn Veden äärelle (2008) aikoihin. Palaan tuohon levyyn aina välillä, se on yksi niitä, joista en voi kuvitellakaan luopuvani. Sara on muovautunut vaikeasti lähestyttävästä nu-metallista kaunista ja kuulasta, monitasoista ja sopivan raskassoutuista musiikkia tekeväksi bändiksi. Laulaja Joa Korhosen ääni ja sanoitukset ovat tunnistettavia ja hurmaavia. Tässä bändi, jonka "paluulta" odotan paljon. Uusi levy Se keinuttaa meitä ajassa ilmestyy 7.3.
Joose Keskitalo on nimi, jonka soisi olevan useammille tuttu. Toisaalta miehen musiikki lienee liian erikoista ja vieraannuttavaa suurelle yleisölle. Sitä kuunnellessaan joutuu kohtaamaan varjoisampia ajatuksiaan ja pelkojaan. Keskitalo taikoo äänimaiseman kuin sota-ajoilta, hämärästä ja harmaasta tuvannurkasta aamunkoitteessa, kun tarkoitus on lähteä valvotun ja ryypätyn yön jälkeen järvelle kokemaan verkkoja. Tai hukkumaan. Tämä ei ole iloista tai kevyttä musiikkia. Mutta tämä on äärimmäisen hienoa musiikkia, jonka kuunteleminen on jopa puhdistava kokemus. Levy Vyötä kupeesi ja tule! ilmestyi 15.2.
Tundramatiks on itselleni uusi tuttavuus, ja aivan mainio sellainen. Levy Roinan rodeo ilmestyi 25.1. Olen muutamaa kappaletta tuolta levyltä kuunnellut, ja taitaa kotiuttaminen olla pian edessä. Tundramatiks ottaa ihailtavan reippaasti kantaa mm. vähemmistöjen oikeuksiin ja ihmettelee, miksi ketussa haalimme ympärillemme niin paljon turhaa tavaraa. Minun ajatuksiani lauluina! Yhtye itse kuvailee sekoittavansa musiikissaan slaavilaista melankoliaa ja balkanin punkkia. Maistuu.
Hunajana pohjalla aivan tuoretta kevääseen ja kesään virittävää musiikkia. Atletico Kumpula on Scandinavian Music Groupissa kitaraa soittavan Kyösti Salokorven yhtye, jonka ensimmäinen levy julkaistaan kesään mennessä. Nyt voi maistella ja hymyssä suin kuunnella ensimmäistä sinkkua Me kuulutaan yhteen, jonka luukutin viime lauantaina varmaan viisi kertaa putkeen. Kerrassaan hurmaavaa. Tätä on ihanaa laulaa elämänsä ihmiselle. "Hei ruipelo, me kuulutaan yhteen!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti