Tarkoituksenani oli polkea koko elokuun työmatkat, yhteensä 460 kilometriä. Minulla oli montakin syytä ryhtyä tuohon vähän kahjoon ja ehdottomaan hankkeeseen. Oman kunnon kohotus ja ryhtiliikkeen suorittaminen omassa elämässä ylipäätään. Tehdä jotakin, mistä voi olla ylpeä ja millä näyttää itselleen pystyvänsä vaikka mihin. Ympäristön tilasta huolehtiminen. Omalla esimerkilläni pystyn näyttämään, että pienet teot ovat tärkeitä ja niistä kasvaa puroja, joista syntyy jokia. Omalla esimerkilläni pystyn näyttämään ja todistamaan, että tämä olisi mahdollista kenelle tahansa, ja sitä vastaan on olemassa vain huonoja tekosyitä.
Minä onnistuin. Kerroin riemuissani projektistani monille, ja sain pelkkää kannustusta ja tukea, ihailua ja kateuttakin jopa osakseni. Jaoin hyvää oloani kaikille, koska en voinut pitää sitä sisällänikään. Se kun pursusi ulos väkisinkin. Koin vauhdin hurmaa, sain raikasta ulkoilmaa ja aloitin työt aina hyväntuulisena ja energisenä. Tunsin eläväni enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vaatteet sujahtivat päälleni helpommin. Minä hehkuin ja nautin olostani. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että jokin liikuntamuoto on juuri minua varten ja se hyvä liikunnanjälkeinen olo, jota kaikkialla hehkutetaan, todella on olemassa.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä, 460 kilometriä takanani, tulin bussilla töihin. Satoi. Koko päivän minulla oli hermostunut ja ummehtunut olo. Illallakin vielä harmitti, etten ollut mennyt pyörällä.
Syyskuun toisena päivänä hyppäsin jälleen satulaan, ja voi mikä riemu! Päivä oli jälleen hyvä. Kotiin polkiessa puolet matkasta satoi rankasti. Onneksi minulla oli vedenkestävä takki päällä. Sateesta huolimatta olin hyvin tyytyväinen, koska asiat olivat taas mallillaan. Kotona kävin lämpimässä suihkussa ja tunsin joka solullani ihanan viikonlopun alkaneen.
Jatkan polkemista niin kauan kuin kykenen. Talvella en aio polkea, mutta pitkälle syksyyn kyllä. Tämä on sataprosenttisesti suositeltava juttu kaikille teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti