Raja

Joulu oli ja meni. Se oli hyvä joulu. Näin tärkeitä ihmisiä, söin paljon hyvää ruokaa ja sain oikein sopivia lahjoja. Sain osani myös myrskytuhoista, kun kotimatkamme venähti kahdella tunnilla. VR hoiti meidät kuitenkin kunniakkaasti kotiin asti, vaikka siihen tarvittiinkin kaksi eri bussia ja hidas pendolino. Tunnelma myöhästyneessä junassa oli mieleenpainuva: yllättävän rento ja humoristinen, toki myös hyvin väsynyt. Kotiin pääsimme vasta yhdeltä yöllä, mutta kiitollisina.

Olen huomannut yhden erittäin iloisen asian: minua on purrut lukukärpänen pitkästä aikaa. Kyläillessä tartuin toisen lahjaksi saamaan Riikka Pulkkisen Rajaan, enkä voinut laskea sitä käsistäni moneksikaan hetkeksi, ennen kuin se oli luettu. Harvinaisen hyvä kirja. Minulla on aina epäilykseni hehkutetuista kirjailijoista, mutta Pulkkinen on sukseensa ainakin ansainnut. Miten tyylikkäästi ja keveästi hän kuljettaakaan tarinaansa eteenpäin, miten harkitulta ja kauniilta lauseet hänen kirjoittaminaan kuulostavat.

Rakastan tarkoituksenmukaisuutta ja inhoan itsetarkoituksellisuutta. Pulkkisen teksti on nimenomaan tarkoituksenmukaista. Siksi sitä onkin niin sujuvaa ja miellyttävää lukea. Tarinakin oli niin hyvä, että tuli uniini sinä yhtenä yönä, joka lukupäivieni väliin mahtui. En muista, koska olisin viimeksi ahmaissut paksuhkon romaanin tuollaista vauhtia!

Rajasta kirjoitustyyleineen tuli suuresti mieleeni Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin, joka sekin minut lumosi taannoin. Ennen Hustvedtin timanttia luin Anna Gavaldan Kimpassa, millä ei liene paljoa yhteistä noiden kahden kanssa. Paitsi onpas, se on paksu ja kertoo yhtä lailla yhteen kietoutuvista ihmiskohtaloista. Kimpassa on vain paljon kevyempi. Joten jos haluaisit lukea kolme paksua ja ihanaa, mutta myös kipeää kertomusta ihmiselämistä, niin noita voin suositella!

kuva: bookplus.fi