Ihmisyyden kunnioittamisesta

Nyt ei ole kyse enää pelkästään presidentinvaaleista. Suomessa on herännyt hälyttävän voimakas vihamielisyyden aalto erilaisuutta kohtaan. Kielenkäyttö on ala-arvoista, rumaa ja uskomattoman loukkaavaa. Samalla se on sivistymätöntä, sokeaa ja harkitsematonta. Tölväisyjen tekijät eivät tajua sanojensa voimaa. Tälläkin entisellä koulukiusatulla on nyt tullut mitta äyräitään myöten täyteen homo-, sivari- yms. huuteluiden kanssa. Haukut tekevät todellakin haavoja, joita monet joutuvat loppuelämänsä parantelemaan. Ei varmastikaan Pekka Haavisto, joka on maailman konfliktialueilla timantinkovaksi marinoitunut jätkä, mutta moni muu, joita netissä tällä hetkellä huutelevat vatipäät onnistuvat ehkä jopa tietämättään loukkaamaan.

Paljon näkyvyyttä saaneessa Kaikki elämästä -blogissa elintärkeään aiheeseen pureuduttiin jo jonkin verran. Lukekaapa tämä ajatuksia herättävä kirjoitus.

Kun sinä sanot kielteisen mielipiteesi Pekka Haaviston homoudesta, sanot kielteisen mielipiteesi homoudesta ylipäätään. Muun väittäminen on silkkaa tekopyhyyttä. Kun sinä sanot, ettei homo sovi presidentiksi, kiellät myös jokaisen muun homoseksuaalin suomalaisen mahdollisuuden olla ylpeä suomalaisuudestaan ja edustaa sitä maailmalla. Asetat seksuaalivähemmistöjen edustajat alemman luokan kansalaisiksi heidän yksittäisen ominaisuutensa perusteella. Ohitat ihmisen kokonaan. Ohitat hänen ajatusmaailmansa, mielipiteensä, tunteensa ja tekonsa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ketä kannatat vaaleissa. Vastustaminen, mustamaalaaminen ja loanheittäminen ovat oman ehdokkaan kannattamisen ja kehumisen vastakohtia.

Mutta tiedättekös, tässä Haaviston leirissä toivotaan myös teille kiusaajille hyvää. Että jonakin mahdollisimman pian koittavana kauniina päivänä tajuatte peiliin katsoessanne jokaikisen ihmisen yhdenvertaisuuden. Että vähän katuisitte rumia sanojanne ja ottaisitte sydämiinne avoimuuden, lämmön ja ennakkoluulottomuuden turhan pelon sijasta. Homous ei tartu eikä ole vaarallista. Se ei ominaisuutena tee kantajastaan kykenemätöntä mihinkään. Emme voi antaa murrosiän epävarmuuden aalloissa ja kuohuissa kamppailevalle nuorisolle toisenlaista viestiä. Vuonna 2012 meidän on rohkaistava nuoria olemaan omia itsejänsä ja vastustettava kaikkea kiusaamista ja syrjimistä yhteiskunnassamme.

Jos joku nyt kehtaa lyödä pöytään sen kortin, että sotaveteraanit eivät taistelleet rintamalla, jotta kaksi miestä voisi tanssia keskenään Linnan juhlissa, niin minä haluan sanoa seuraavaa: ei heillä ollut vaihtoehtoa olla osallistumatta sotaan. Eivät he taistelleet heteronormatiivisen elämäntavan puolesta. He taistelivat sen puolesta, jotta heidän lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat elää ja asua vapaasti vapaassa maassa. Luin facebookista hyvin liikuttavan kommentin, jossa keski-ikäinen nainen kertoi isänsä olevan 92-vuotias sotaveteraani ja äänestävän hyvillä mielin Pekkaa. 92-vuotias sotaveteraani on ymmärtänyt maailman muuttuneen 70 vuodessa. Miksi sen saman ymmärtäminen on joillekin ylitsepääsemättömän vaikeaa?

Sotaveteraanit eivät haluaisi kenenkään joutuvan sotimaan, vähiten lastensa ja lastenlastensa. Armeijan käymisen glorifiointi on aivan jonkun muun ryhmän kuin heidän keksintö. Sota on tragedia, jota on vältettävä viimeiseen asti. Siksi annan hyvin suuren painoarvon rauhantyölle ja sen kansainväliselle edistämiselle. Kunnioitan siviilipalvelusjärjestelmää ja sen suorittaneita hyvin paljon, koen heidän tehneen aidosti oman ratkaisunsa ja vuoden verran korvaamattoman tärkeää työtä yhteiskunnan hyväksi. Sairaalat, koulut, vanhainkodit, päiväkodit, kirjastot ja muut julkiset laitokset hyötyvät vuosittain suuresti siviilipalvelusmiesten työpanoksesta.

Muuten, minun molemmat vaarini olivat sotaveteraaneja. Niin myös rintamalle kadonnut, alaikäisenä vapaaehtoisena sotaan halunnut vaarini veli. Kunnioitan heitäkin kaikkia suunnattoman paljon. Rauha heidän kaikkien sieluilleen. Kunnioitus, soittaako se sanana kellojanne?

Täten toivotan rauhaa, rakkautta, yhdenvertaisuutta ja siistiä kampanjointia meille kaikille.