maanantai 11. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen kirje tyttärelleni

Synnyit tähän maailmaan toukokuun lopun kesäisenä, kauniina ja kirkkaana aamuna. Olin niin iloinen siitä, että pääsit vähän yllättämään meidät. Tulit 10 päivää etuajassa! Sinulla oli kiire päästä ihmettelemään ja ihastelemaan tätä maailmaa.

En ole koskaan kokenut niin paljon kipua kuin synnyttäessäni sinua. En ole koskaan tuntenut itseäni niin suureksi sankariksi kuin tunsin synnytettyäni sinut. En ole koskaan valvonut niin paljon kuin niinä kahtena peräkkäisenä yönä, joista toinen oli viimeinen kun olit sisälläni, ja toinen oli ensimmäinen kun olit tässä maailmassa. Eikä minua väsyttänyt, koska olin saanut lahjaksi ihmeen. Sinut. Miten olisin sellaisen äärellä voinut nukkua.

Olit niin kaunis ja täydellinen, kun synnyit. En ollut uskoa todeksi, että nyt viimeinkin, kaikkien niiden kuukausien jälkeen, joina olin sinua sisälläni kantanut, olit valmis ja sylissäni. Miten minun sisälläni oli voinutkin muotoutua sellaista kauneutta, sinun pitkät sirot sormesi, sinun tummansiniset silmäsi. Kaikki sinussa niin oikein ja paikoillaan.

Niinä lyhyinä hetkinä ensimmäisten päiviesi aikana, kun olit hereillä kaiken nukkumisen lomassa, ihastelimme isäsi kanssa silmiäsi ihastelemasta päästyämme. Niin syvän siniset, niin viisaat, niin salaperäiset. Olit tehnyt pitkän matkan ja tullut paikasta, joka on meille vieras. Olit kulkenut elämän alkulähteiltä, rakkaudesta, todeksi, olevaksi, pieneksi ihmiseksi. Sinä olet suuri ihme. Vastasyntyneen katseen äärellä aikuinen mykistyy. Tuo katse kertoo jostakin niin kaukaisesta.

Sain myötäsi harteilleni suuren ja painavan vastuun. Sain myös suuren lahjan. Minä uskon, että sinä teet minusta paremman. Kärsivällisemmän, lempeämmän, lämpimämmän. Sinä teet elämästäni täydemmän. Minun ei enää koskaan tarvitse miettiä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Sinä olet. Voin tehdä hyväksesi vain parhaani, mutta se riittää varmasti.

Toivon, että voin antaa sinulle vahvat siivet seikkailuihin. Sellaisen rohkeuden ja uteliaisuuden elämää kohtaan, että uskallat tehdä ja elää juuri niin kuin haluat ja sinusta tuntuu oikealta. En soisi sinun joutuvan ajattelemaan, mitä muut sinusta ajattelevat, koska se ei ole tärkeää. Ole oma itsesi aina, ole rohkeasti rosoinen, rakasta vahvasti, elä täydesti. Pidä puolesi ja ole ylpeä itsestäsi. Koska sinä olet upea ja ihana.

Ehkä me tulemme kohtaamaan vielä rajujakin erimielisyyksiä vuosien mittaan, mutta toivon voivani olla aina luottamuksesi arvoinen. Haluan olla turvanasi niin kauan ja niin paljon kuin minua vain tarvitset.

Rakkaudella
äiti