Alkajaisiksi tämä:
Todella hyvää ja hyödyllistä katsottavaa. Vähemmän viitseliäille tai kielirajoitteisille tiivistettäköön, että tapahtumaketju, joka mahdollistaa sen, että voit ostaa kotiisi turhakkeita, on kauhea. Arvokkaista ja hupenevista luonnonvaroista tuotamme tavaroita, joista tulee jätettä. Tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa ilmoille pössähtää kemikaaleja ja ilmansaasteita. Tuotanto riistää luontoa ja maita, joissa noita raaka-aineita on. Afrikkahan on yksi suuri bisnesleikkikenttä länsimaille.
Ihminen näkee päivittäin tuhansia mainoksia. Mainokset on suunniteltu niin, että tuntisimme olevamme huonoja ja vähemmän arvokkaita, jos emme haali käsiimme mainostettavia tuotteita. Länsimaiden tulevaisuuden lasketaan sairaalloisesti olevan jatkuvan talouskasvun varassa. Meidän pitää tienata enemmän, jotta voimme kuluttaa enemmän. Tullessamme väsyneinä kotiin töistä istahdamme tv:n ääreen, josta meille kerrotaan, ettemme ole tarpeeksi laihoja, kauniita, rikkaita, menestyviä tai mitä tahansa muuta soopaa. Lähdemme kauppaan ostaaksemme elämämme tyhjyyttä täydemmäksi. Täytyy tienata lisää, jotta voi ostaa lisää, jotta voi olla parempi. Alkaa ahdistaa ja on turvauduttava masennus- ja unilääkkeisiin, jotta jaksaa painaa pitkää päivää töissä. Jotta saa lisää rahaa. Jotta voi ostaa.
Paskanmarjat.
En haluaisi nähdä evoluution johtaneen meitä siihen, että hukumme ahdistukseen ja rojuun. Sivistyneessä yhteiskunnassa ihmisen tarvitsisi tehdä vain itselleen mielekästä työtä sopivissa määrin. (6 tunnin työpäivät!) Sivistyneessä yhteiskunnassa kulttuuri olisi ilmaista ja kaikkien saatavilla. Sivistyneessä yhteiskunnassa toteuttaisimme itseämme henkisesti vailla materian ja pakkokuluttamisen orjakahleita. (Menipä Zeitgeistiksi.) Eläisimme ekologisen kestävyyden rajoissa ja voisimme iltaisin mennä nukkumaan hyvillä mielin siitä, että jälkipolvillekin jää vehreä planeetta, jolla tallustaa.
Tämän vihaisen ja yläpilviä viistävän johdannon jälkeen koitan ilmaista, miten välttää kerskakulutusta. Oma paheeni on kirjojen ostelu. Niitä vain jotenkin tarttuu mukaan. Kirjat on onneksi helppo laittaa kiertoon, kun niitä ei enää itse tarvitse. Aiemmasta paheestani, liiallisesta vaatteiden ostelusta, olen pässyt eroon. Ostan enää vain sellaista, jota tiedän käyttäväni paljon. Olen onnistunut jopa jättämään kauppaan vaatteita, joita olisin varmasti käyttänyt paljonkin, mutta enpähän vaan oikeasti tarvinnut. Aina voi siis kysyä itseltään sekä "tarvitsenko tätä?" että "voinko olla ilman tätä, kun olen tähänkin asti pärjännyt?". Kieltäytyminen jalostaa luonnetta, ja sen sijaan, että astuisit ulos kaupasta pettyneenä tyhjiin käsiisi, tulisikin niistä olla voitonriemuinen. Vältit kiusaukset! Voittaja!
Kulutuksessa panostan laatuun määrän sijasta. Hyvä esimerkki ovat korut. Ostan mieluiten pienten suomalaisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten tekemiä koruja. Niiden ostamisesta ja käyttämisestä tulee hyvä mieli. Koruilla on tekijä ja tarina, niitä ei ole pieni lapsi väkertänyt kasaan jossain hikipajassa Kiinassa. Toinen hyvä esimerkki on luomuruoka. Kun poljimme pyörillä Prismaan ja ostimme luomutomaatteja paperipussissa, oli se minulle pala taivasta. Millaista herkkua! Luomu on toki kalliimpaa kuin tavallinen ape, mutta eläinten ja luonnon paremmasta kohtelusta ja ruoan puhtaudesta maksaa mielellään vähän ekstraa.
Sanonta "köyhän ei kannata ostaa halpaa" sisältää totuuden siemenen. Läppärini täyttää kohta viisi vuotta ja toimii edelleen mainosti. Se ei ole käynyt kertaakaan huollossa tai saanut viruksia. Miten se on mahdollista, kysytte te. No, tämä on omenakone. Mäkki. Laatu maksaa, mutta laatu kestää. Keväällä päätimme aikuistua ja ostaa ensi kertaa sohvan. Kiersimme Ikeaa ja olimme jo päättäneet, minkä sohvan sieltä ostaisimme. Onneksi päätimme vielä kiertää läpi Kalevan huonekalukaupat, sillä Askosta löytyi juuri sopiva sohva. Kotimainen! Klassisen ja silti modernin näköinen! Varmasti laadukas! Ei ole kaduttanut hetkeäkään ostopäätös. Ikea-sohva olisi kaduttanut viimeistään siinä vaiheessa, kun se parin vuoden päästä olisi mennyt rikki. Suuria hankintoja kannattaa ajatella niin pitkälle tulevaisuuteen, että voit olla varma niiden kestävyydestä ja esteettisyydestä vuosien päähän.
On yksinkertaisesti ihanaa elää niin, että kaapeissa on tilaa ja tietää kaikki omistamansa tavarat. Jos jotain tarvitsee, se löytyy nopeasti. Epäsäännöllisin väliajoin käyn kaappeja läpi, kun omistaminen alkaa ahdistaa. Salaa haaveilen vähintään vuoden kestävästä maailman kiertämisestä, jolloin minulla olisi mukanani vain rinkallinen välttämättömyyksiä.
Kulutukseen liittyen voin suositella lämpimästi paria kirjaa, jotka molemmat löytyvät omasta hyllystä, krhm.
Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito
Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti