1. Kauppi: Monipuolinen ja laaja liikunta-alue parin kilometrin päässä keskustasta. Meiltä Tammelasta on Kauppiin vain kivenheitto. Käymme silloin tällöin kävelyllä metsäpolulla. Vastaan tulee lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä, koiranulkoiluttajia, turisteja, sunnuntaikävelijöitä. Kannattaa pysähtyä rantamaisemien äärelle. Epäilen pahasti, että joku talvi vielä tämäkin ikuinen hiihtoangstikko päätyy Kaupin laduille.
2. Näsinpuisto: Juurikaan hienompaa ja romanttisempaa puistoa en Tampereelta keksi. Onnenpäiväni oli, kun reilu vuosi sitten Näsinlinnan ovet olivat avoimina Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoiden lopputyönäyttelyn vuoksi. Toki teoksetkin olivat hienoja, mutta sisäänpääsy tuohon mystiseen rakennukseen oli aivan ainutlaatuista. Näsinpuistossa viihtyy hiljentymässä Tampereen historian äärelle, puistossa on käyty taisteluja sisällissodan aikana ja sieltä löytyy myös muistomerkki vuonna 1929 tapahtuneelle höyrylaiva Kurun onnettomuudelle. Maisemat Särkänniemeä kohti ovat komeat.
3. Sorsapuisto: Monipuolinen puisto, jossa viihtyvät niin lapsiperheet kuin pussikaljaporukatkin. Sorsapuistossa on aina hyvä tunnelma, poiketen joskus iltasella vähän raisustakin Koskipuistosta. Vappuna vietin Sorsapuistossa hauskaa, joskin viileää piknikkiä. Puistosta löytyy uusi, hieno leikkikenttä, aivan uusi hengailulaituri lammen rannalta ja perinteiset lintuhäkit, joiden kuninkaalle, disko-Stu -sorsalle tulee aina naurettua.
4. Tahmelan ranta ja ryytimaa: Todella hieno paikka, jossa moni ei tule käyneeksi. Laaja ja rauhallinen ranta vaatii pysähtymään äärelleen hetkeksi. Myös soutuveneitä on mahdollista vuokrata! Rannan välittömässä läheisyydessä sijaitsee historiallinen ja uskomattoman rehevä ryytimaa, jonka toivoisin säilyvän ainiaan. Esimerkiksi ihmetellessä itseä pidempää ja oman pään kokoista auringonkukkaa, sitä hyvinkin hiljentyy hetkeksi. Ryytimaa tulvii kukkasia, perhosia ja muhkeita hyötykasveja. Ryytimaan yhteydessä toimii yhteisötalo Kurpitsa, jonka takana olevat ihmiset järjestävät tapahtumia mm. sadonkorjuuseen liittyen. Kurpitsatalon pihamaalla on sympaattinen elämyspolku lapsille.
5. Litukan siirtolapuutarha: Paikka, jolle olen menettänyt pienen osan sydämestäni. Aivan meidän nurkilla tämäkin. Litukan siirtolapuutarhassa on uusi ja vanha osa. Yllättäen uusi on kivempi, rehevämpi ja ohikulkijoillekin avoimempi. Uusi puoli löytyy Kekkosentien pohjoispuolelta, Petsamon kainalosta. Kun Litukassa oli kirpputori muutama viikko sitten, sain kokea palan taivasta. Palstojen omistajat myivät tavaroitaan palstoillaan, joille pääsi kuin valtiovierailulle huumaavan kauniiseen kuningaskuntaan. Jokainen palstansa kuningatar jutteli mielellään mukavia ja esitteli palstaansa. Muutamilla oli käynnissä unelmien päiväkahvit puutarhassaan. Astiastot olivat vanhaa mummolaposliinia ja marjapiirakat leivottu oman maan antimista. Niin ne toiset elävät, ehkä minäkin vielä joskus.
6. Hatanpään arboretum: Melkein unohdin! Satumainen pakopaikka kaupungin vilskeestä. Pyöräilimme kerran Arboretumin läpi. Paikka on yllättävän iso ja moni-ilmeinen, mitä ei kävellen saa välttämättä selville. Täällä voi ihastella kasvien kirjoa, viettää piknikkiä, käydä kahvilassa. Rantanäkymät ovat upeat ja sielua rauhoittavat.
2. Näsinpuisto: Juurikaan hienompaa ja romanttisempaa puistoa en Tampereelta keksi. Onnenpäiväni oli, kun reilu vuosi sitten Näsinlinnan ovet olivat avoimina Satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoiden lopputyönäyttelyn vuoksi. Toki teoksetkin olivat hienoja, mutta sisäänpääsy tuohon mystiseen rakennukseen oli aivan ainutlaatuista. Näsinpuistossa viihtyy hiljentymässä Tampereen historian äärelle, puistossa on käyty taisteluja sisällissodan aikana ja sieltä löytyy myös muistomerkki vuonna 1929 tapahtuneelle höyrylaiva Kurun onnettomuudelle. Maisemat Särkänniemeä kohti ovat komeat.
3. Sorsapuisto: Monipuolinen puisto, jossa viihtyvät niin lapsiperheet kuin pussikaljaporukatkin. Sorsapuistossa on aina hyvä tunnelma, poiketen joskus iltasella vähän raisustakin Koskipuistosta. Vappuna vietin Sorsapuistossa hauskaa, joskin viileää piknikkiä. Puistosta löytyy uusi, hieno leikkikenttä, aivan uusi hengailulaituri lammen rannalta ja perinteiset lintuhäkit, joiden kuninkaalle, disko-Stu -sorsalle tulee aina naurettua.
4. Tahmelan ranta ja ryytimaa: Todella hieno paikka, jossa moni ei tule käyneeksi. Laaja ja rauhallinen ranta vaatii pysähtymään äärelleen hetkeksi. Myös soutuveneitä on mahdollista vuokrata! Rannan välittömässä läheisyydessä sijaitsee historiallinen ja uskomattoman rehevä ryytimaa, jonka toivoisin säilyvän ainiaan. Esimerkiksi ihmetellessä itseä pidempää ja oman pään kokoista auringonkukkaa, sitä hyvinkin hiljentyy hetkeksi. Ryytimaa tulvii kukkasia, perhosia ja muhkeita hyötykasveja. Ryytimaan yhteydessä toimii yhteisötalo Kurpitsa, jonka takana olevat ihmiset järjestävät tapahtumia mm. sadonkorjuuseen liittyen. Kurpitsatalon pihamaalla on sympaattinen elämyspolku lapsille.
5. Litukan siirtolapuutarha: Paikka, jolle olen menettänyt pienen osan sydämestäni. Aivan meidän nurkilla tämäkin. Litukan siirtolapuutarhassa on uusi ja vanha osa. Yllättäen uusi on kivempi, rehevämpi ja ohikulkijoillekin avoimempi. Uusi puoli löytyy Kekkosentien pohjoispuolelta, Petsamon kainalosta. Kun Litukassa oli kirpputori muutama viikko sitten, sain kokea palan taivasta. Palstojen omistajat myivät tavaroitaan palstoillaan, joille pääsi kuin valtiovierailulle huumaavan kauniiseen kuningaskuntaan. Jokainen palstansa kuningatar jutteli mielellään mukavia ja esitteli palstaansa. Muutamilla oli käynnissä unelmien päiväkahvit puutarhassaan. Astiastot olivat vanhaa mummolaposliinia ja marjapiirakat leivottu oman maan antimista. Niin ne toiset elävät, ehkä minäkin vielä joskus.
6. Hatanpään arboretum: Melkein unohdin! Satumainen pakopaikka kaupungin vilskeestä. Pyöräilimme kerran Arboretumin läpi. Paikka on yllättävän iso ja moni-ilmeinen, mitä ei kävellen saa välttämättä selville. Täällä voi ihastella kasvien kirjoa, viettää piknikkiä, käydä kahvilassa. Rantanäkymät ovat upeat ja sielua rauhoittavat.
1,2 ja 6 samaa mieltä ja 4 ja 5 alkoivat kiinnostamaan kovastikkin :) Olen syvästi kateellinen sitä miten sinä vietä aikasi ja kuinka se kuulostaa niin hienolta! :) Pitäisi pistään koneet kiinni ja lähteä ihastelemaan.
VastaaPoistaTotuus on tarua karumpaa, kyllä meikäläisen arjestakin liian iso osa koneen ääressä kuluu. Mut oon sen verran levoton luonne, että pitää jonkun verran mennä ja tehdä ja nähdä uusia paikkoja!
VastaaPoistaHiihtäminen voi parhaimmillaan olla aivan ihanaa. Rennossa tahdissa, ympärille katsellen, kirpeää pakkasilmaa nuuhkien hiihtäminen <3 Tietysti tärkeää on myös lämpimälle kaakaolle pysähtyminen johonkin kivaan paikkaan.
VastaaPoistaSellanen pakonomainen kouluhiihto kilpailuineen taas ei ole koskaan sykähdyttänyt.